Puun halaajat

Puut elävät usein pidempään kuin ihminen. Ne eivät tiputtele tupakantumppeja eikä lasinsiruja. Sen sijaan ne antavat varjoa ja suojaa, tuottavat happea ja puhdistavat ilmaa. Puut jäsentävät tilaa ja luovat maisemaa, ne tarjoavat ruokaa ja pesimispaikkoja linnuille, oraville sekä lukuisille hyönteisille ja lahottajille. Ne ovat osa luonnon kiertokulkua, alusta loppuun ja vielä kuoltuaankin arvokkaita elinympäristöjä.

Silti monet ihmiset vainoavat puita. Milloin ne varjostavat liikaa, milloin tiputtavat kourut ja rännit täyteen roskia. Ne pilaavat luksuskämpän merinäkymän, rikkovat kunnallistekniikan ja joskus jopa asfaltin. Risteysalueella kasvava puu halutaan kaataa, koska se on näkemäeste ja suuri turvallisuusriski. Sen sijaan kukaan ei suunnittele talon purkamista sen vuoksi, ettei sen nurkan taakse näe vapaasti.

Lahdessa paljastui hiljattain törkeä rantapuiston puiden joukkotappo. 26 puuta oli tuhottu sahaamalla latvoja poikki ja poraamalla reikiä puiden runkoihin. Lähitalojen asukkaat alkoivat ihmetellä, kun puut kellastuvat ja pudottavat lehtensä jo elokuussa, syynä ilmeisesti porausreikiin ruiskutettu torjunta-aine. Miten röyhkeää ja sivistymätöntä toimintaa! Toivottavasti syyllinen jää kiinni ja saa maksaa kalliisti tekonsa. Puiden tappaja on todennäköisesti vakavarainen ja kunnon kansalaisena itseään pitävä henkilö, joka on maksanut mielestään liikaa järvenranta-asunnostaan.

Eräässä vanhassa, kulttuurihistoriallisessa arvokkaassa taloyhtiössä nousi hiljan kova poru puiden uusimisesta. Äänekkäimmät vaativat kaikkien puiden kaatoa parkkipaikkojen läheisyydestä. Koristeomenapuut tiputtelivat pikkuomenoitaan peltilehmien päälle, vielä pahempia olivat lehmukset, joista valui kirvojen ulostetta jatkuvalla syötöllä. Koin suunnittelijan suurta ahdistusta, kun sain toimeksiannon, jossa mahdollisimman paljon puita pitäisi poistaa. Onneksi pääsimme kaupungin rakennusvalvonnan, isännöitsijän ja talotoimikunnan kanssa jonkinlaiseen kompromissiin puiden maltillisesta uusimisesta. Silti puiden kaataminen otettiin vatsaan voimakkain tuntein. Eräs rouva itki vuolaasti rakkaan puun poistamista, toinen ääripää oli vanha herra, joka hyökkäsi kimppuuni, kun hänen autopaikkansa lähelle poistetun lehmuksen tilalle istutettiin uusi koivu. En voinut olla sanomatta, että hyvä herra, älkää olko huolissanne, kun puu on niin iso, että se kasvaa autonne päälle, teitä ei enää ole. Puut herättävät siis tunteita, puolesta ja vastaan. Siksi niitä ei pidä poistaa ilman hyvää syytä.

Monilla asuinalueilla puut on istutettu samaan aikaan kun talot on rakennettu. Kun alue vanhenee, puustokin ikääntyy samaan tahtiin. Toiset lajit kasvavat nopeasti ja tulevat myös tiensä päähän nopeammin kuin hitaammin kasvavat lajit. Jos lajisto on yksipuolista ja lyhytikäistä, peruskorjauksen yhteydessä puiden kaato järkyttää ihmisten perusturvallisuutta ja muuttaa maisemaa liian radikaalisti. Siksi olisi hyvä, että puulajisto on monipuolista, sisältäen havukasveja ja lehtensä pudottavia, eri sukujen ja jopa heimojen edustajia. Monilajisuus ja -ikäisyys on hyväksi myös tautien ja tuholaisten vuoksi. Puuryhmiä ja yksittäisiä puista, pieniä ja isoksi kasvavia puita voi käyttää sekaisin, jos tilaa on tarpeeksi. Puiden uusimista pitäisi suunnitella pitkällä aikajänteellä. Pitäisikö alkaa tekemään puiden 50-vuotissuunnitelmaa? Tai ehkä niin tehdäänkin, joku arboristi osaisi varmaan kertoa.

Puunhalausterveisin Eeva Blomberg