Arvostatko hoitotyötä?
On aina hauska suunnitella uutta ja rakentaa, saneeratakin. Suuria asioita tapahtuu pienessä ajassa, jokainen päivä tuo uutta tullessaan. Mutta jos ei uutta kohdetta hoideta hyvin, se menee nopeasti pilalle. Uutta pihaa tai puistoa voi verrata vauvaan - jos siitä ei pidetä hyvää huolta ensimmäisinä kolmena vuotena, sen perusturvallisuus ei kehity ja ongelmat jatkuvat läpi risaisen elämän.
Viheralueilla pitäisi ottaa käyttöön 2 vuoden intensiivinen hoito tai alkuhoito. Itse asiassa 2 vuoden hoito on mukana Viheralueiden hoito-oppaassa (VHT'14), mutta hukkuu lahjakkaasti sinne sekaan. Esimerkiksi pensailla rikkakasvitorjunta tulee tehdä A2:llä kahden ensimmäisen vuoden aikana säännöllisesti kerran kuukaudessa, sen jälkeen riittää kolme kertaa kasvukaudessa. Tarkoittaa Etelä-Suomessa alussa viisi kertaa kasvukaudessa, pohjoisempana neljä kertaa. Kuinkahan usein tätä ohjetta oikeasti noudatetaan?
Kun rakennetaan uusi talo, keittiö tai kylpyhuone, se on parhaimmillaan uutena. Ei kolhuja, pinnat kiiltävät, vähän heitellään kynttilöitä, kukkia ja tyynyjä kuvausta varten, niin saadaan näyttäviä kuvia sisustuslehteen. Toista on uudella viheralueella. Menee ainakin vuosi, kaksikin ennen kun kasvit juurtuvat ja alkavat kasvaa. Jos käytetään pieniä taimia ja isoja istutusvälejä, menee neljä-viisi vuotta, ennen kuin paikka on viihtyisä, suojaisa ja vihreä, riippuen tietenkin hoidon tasosta.
Muutama vuosi sitten tein alueurakoinnin valvontaa erään kaupungin katu- ja viheralueilla. Vanhassa puistossa tehty peruskorjaus oli kasvillisuuden osalta lähes aina karua katsottavaa. Uudet istutukset yrittivät pärjätä taistelussa vedestä, valosta ja ravinteista rikkakasveja vastaan, ja useimmiten hävisivät, varsinkin perennat. Kasvivalinnalla on suuri merkitys, sen kaikki tiedämme. Mutta miten suuri se onkaan, se oli itsellenikin yllätys. Jossakin perennaryhmässä isokokoiset iirikset pärjäsivät hyvin ja kukoistivat, kun naapurissa matalat iirikset hukkuivat rikkakasveihin. Eniten oppii kun kulkee silmät auki ja kysyy taimistoviljelijöiden kokemuksia lajeista ja lajikkeista. Ja se mikä toimii Ruotsissa, ei välttämättä toimi Suomessa aivan samalla lailla. Ruotsissa olen nähnyt myös miesten osaavan kitkeä.
Arvostus ja asenteet
Asenteita on vaikea muuttaa, arvoja vielä vaikeampi. Väitän, että suurin osa viheralan ammattilaisista ei arvosta hoitotyötä. Viherrakentajat eivät ole lainkaan riemuissaan, jos rakentamisurakkaan kuuluu kahden vuoden takuuhoito. Suurin osa lyö sen laimin, kaikki paukut laitetaan uusiin rakennusprojekteihin, ei ole aikaa nysvätä siellä rikkakasveja nyppimässä, saati kastelemassa. Takuuajan hoitoa ei myöskään monesti valvota. ”Tulee halvemmaksi vaihtaa kuolleet pensaat uusiin kuin hoitaa niitä kaksi vuotta”, on lentävä lause rakentajien keskuudessa. Tässä ei olekaan kysymys siitä, mitä maksaa, vaan että takuuajan lopussa kasvit ovat juurtuneet ja voimissaan, aloittaneet kasvunsa uudessa paikassa. Miten tästä kulttuurista päästäisiin eroon, kolme ehdotusta:
1. Aletaan valvomaan takuuajan hoitoa, etukäteen määritellään urakkaohjelmassa tai työselosteessa, kuinka usein ja milloin valvontakäynti tehdään. Takuuajan hoidolle pitää antaa myös erillinen hinta, joka maksetaan sovittujen maksuerien mukaan. Kunnon sanktiot, jos kasvien hoito lyödään laimin.
2. Taimien hintoja nostetaan reilusti. Tämä ei ole toimiva ratkaisu, sillä on niin helppoa ostaa taimikuorma suoraan EU-alueelta ja kotimaiset taimistot eivät pysty kilpailemaan.
3. Takuuajan hoito annetaan viheralueiden ylläpitoon erikoistuneelle yritykselle, ja siitä tehdään aliurakkasopimus. Voidaan noudattaa silti kohtaa 1.
Kyse on myöskin kestävästä ympäristörakentamisesta, ei ole ekologista rahdata kasveja moneen kertaan, saati kasvattaa. Yhden peruspensaan kasvattamiseen menee aikaa 2-3 vuotta, puiden kasvatukseen koosta riippuen 3-20 vuotta. Kun vaihdamme kasvin uuteen, heitämme samalla roskiin kaiken sen työn, energian ja veden, mitä taimien kasvattamiseen on käytetty.
Ylläpidon osaajia tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän. Ei anneta viheromaisuuden hoitoa suurten monikansallisten yritysten haltuun, vaan hoidetaan oma osamme ammattitaidolla ja ylpeydellä.
Vauvan hoitaja ei ajattele, apua, taasko täällä on kakka, vaihdetaan vaippa vasta päivän päätteeksi samalla kun annetaan päivän ruoka-annos. Rasittavaa vaan, kun se itkee, taidan lähteä ravintolaan syömään. Sillä aivan kuten lapsi kehittyy ja kasvaa hyvässä hoidossa, myös kasvillisuus vaatii toistuvaa, säännöllistä hoitoa. Lopussa (tai joskus jossain) kiitos seisoo!
