Yhteistyössä on voimaa

Suunnittelijan on uskallettava kysyä, jos ei itse tiedä tai osaa. Pahinta on esittää asiantuntijaa sellaisessa, mitä ei oikeasti hallitse. Silloin voi joutua naurunalaiseksi ja se on pahinta, mitä suunnittelija voi kohdata. Vai onko?

Suunnittelijalle voi vapaasti nauraa, minun puolestani, mutta se ei johda mihinkään. Viheralalla – ja ehkä yleisesti Suomessa – on totuttu etsimään syyllisiä. Syylistämme myös helposti itse itsemme, varsinkin herkät suunnittelijat (jotka ovat pääasiassa naisia tai herkkiä miehiä).

Suunnittelijat ovat yleensä tunnollisia ja ajoittain jopa innostuneita ihmisiä, jotka toivovat luovansa parempaa maailmaa ja ympäristöä. Tarvitaan inspiraatiota, kuuntelutaitoa ja jatkuvaa uuden oppimista. Tyytyväinen asiakas ja käyttäjä on suunnittelun päämäärä. Jos asiakas on tyytyväinen, suunnittelija saa lisää työtilauksia. Jos asiakas on tyytymätön, työtkin loppuvat. Asiakas ei ehkä pysty sanomaan, johtuuko heikko lopputulos huonosta suunnitelmasta, rakentamisesta vai molemmista. Usein surkeaan kokonaisilmeeseen on syynä laiminlyöty alkuhoito.

Maisema- ja vihersuunnittelijoiden vuorovaikutus rakentajien kanssa on lisääntynyt, mutta vieläkin esiintyy ennakkoluuloja ja stereotyyppistä ajattelua puolin ja toisin. Ennakkoluulot johtuvat usein siitä, että emme tunne toisiamme ja toisen ajattelutapaa. Rakentaja on ongelmien ratkaisija ja monesti rakentaminen vaatii nopeaa päätöksentekoa. Joskus siinä vedetään kurvit suoriksi ja siitäkös suunnittelija pahastuu: hänen kädenjälkensä ei näy lopullisessa toteutuksessa kaikkine vivahteineen. Kurvit suoriksi - toteutus ei aina johdu kuitenkaan rakentajasta vaan tilaajasta, joka haluaa karsia ja säästää. Silloin helposti suunnitelman idea häviää ja saamme sitä keskinkertaista ja tylsää, ei kenellekään tarkoitettua ympäristöä.

Suunnittelija on enemmän visionääri, hän käyttää mielikuvitustaan jäsentäessään tiloja ja luodessaan uusia maisemia. Ilman mielikuvitusta ei voi toimia suunnittelijana. Mielikuvitus ei tietenkään yksin riitä, vaan tarvitaan vankkaa materiaalituntemusta, myös teknistä osaamista tai ainakin sen suuntaista ajattelua. Pitää ajatella vuosia eteenpäin unohtamatta ylläpitoa, turvallisuutta ja runsaslumisia talvia. Kun suunnitellaan lasten ympäristöä, pitäisi ymmärtää, mikä lasta kiehtoo. Eikä se tarkoita valintaa sinisen norsun ja punaisen traktorin välillä. Myös esteettömyyteen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. On uudenlaisia teknisiä ratkaisuja hulevesien viivytykseen ja imeyttämiseen, kansipihoja vedenerityksineen ja painorajoituksineen, pelastusteitä ja jätehuoltoa. Budjettia ei myöskään sovi unohtaa eikä käyttäjien ristiriitaisiakin toiveita. Kaiken tämän yhdistely ja miettiminen voi olla ajoittain jopa ahdistavaa. Missä on se kiva, luova suunnittelijan työ? Luovuus kuulemma tarvitsee polttoaineekseen rentoutta, leikkimieltä ja innostumista, haloo hei, saako sitä ostaa jostain kaupasta?

Onneksi rakentamisen taso on noussut. Löytyy ammatistaan ylpeitä ja huolellista jälkeä tekeviä rakentajia, jotka noudattavat mahdollisimman hyvin suunnitelmia. Jos muutoksia tehdään tilaajan toimesta, suunnittelija toivoo, että häneen ollaan yhteydessä. Näin ei aina kuitenkaan käy, sillä tilaaja voi olla sitä mieltä, että suunnittelijaa ei näillä muutosasioilla vaivata. Paras lopputulos syntyy kuitenkin silloin, kun suunnittelija on projektissa mukana alusta loppuun. Tietenkin se maksaa, mutta loppupelissä siitä koituvat kustannukset ovat pieniä saatuun hyötyyn verrattuna.

Suunnittelijan pitää myös hyväksyä se, että rakentaja voi tietää käytännön rakentamisesta enemmän. Saattaa olla, että suunnittelijan ajatus on hyvä, mutta tekninen toteutus on hankala tai suoritustavasta johtuen kallis. Rakenteista ja detaljeista urakoitsijalla voi olla parempia toteutustapoja kuin suunnittelijalla - urakoitsija voisi avoimesti ehdottaa suunnitelmista poikkeavia ratkaisuja suunnittelijalle. Suunnittelija saattaa tehdä kerta toisensa jälkeen saman virheen, josta kukaan ei kerro hänelle. Salaa muutetaan paremmaksi – tai pahimmassa tapauksessa noudatetaan suunnitelmaa, vaikka jo tehdessä tiedetään, että pieleen menee.

Arvostetaan toisiamme keskustellen ja ratkaisten ongelmat yhdessä. Sillä suunnittelijalla ja rakentajalla on sama päämäärä, paikkaan ja aikaan sopiva, kestävä ja viihtyisä ulkoympäristö.

Eeva Blomberg

PS. Haluaisin itse päästä eroon streotyyppisesta ajattelusta, joten täytyy vielä mainita, että tunnen monta herkkää viherrakentajaa, myös yhden meditoivan sekä suunnittelijan, jolla on olympiamitali ammunnassa.

Kirjoittaja suunnittelee, rakennuttaa ja valvoo urakoita. Kuvassa olevan pihan hän on suunnitellut yhdessä Arkkitehtityö Oy:n kanssa.